Heipäheii! Oon nyt tetissä tällähetkellä, on ollut kivaa. Olen siis täällä Vetelissä harjukodilla missä on vanhoja ihmisiä niin tetissä. On todella mukava olla tuolla tetissä, tulee hyvä fiilis kun voi laittaa jollekkin iäkkäämmälle ihmiselle rullia päähän, kuinka he nauttivat siitä & tuntevat olonsa nätiksi. Kiva tuoda hymy heidän kasvoilleen kun sanon aamulla hymyilevästi & lempeällä äänellä hyvää huomenta. Kun saan viedä heille ruoan & sanoa hyvää ruokahalua niin tekee minut iloiseksi.
He ovat iäkkäitä ihmisiä, ovat tehneet oman saavutuksensa täällä & taistelleet maanpäällä
kauan. Opin joka päivä uutta kun katson heidän tekemisiään, seuraan heidän vähäisiä askeliaan, heidän puheitaan, kuinka heihin sattuu kun heillä on joku paikka kipeä.
Vaikka sorrun jokunen päivä miettimään elämää & sen huonoja puolia niin muistan ne kokemukset tetissä, kun nyt olen ollut kahdessa paikassa missä on vanhuksia niin muistelen että heidän hyvät hetkensä on mennyt, minun ei. Olen vielä nuori tyttö tässä maailmassa, eikä minun tarvitsisi kauheasti murehtia elämästä, ainakaan kovin kauan. Se on ihan ymmärrettävää että joskus voi tulla huonoja päiviä & lankeaa ajattelemaan negaiivisesti mutta onko se sen arvoista? Nuo kokemukset kun olen ollut vanhoja ihmisiä hoitamassa niin näen heidän kasvoiltaan iäkkään ihon, kipua & toisaalta ilon pilkkeitä kun hoitajat puhuvat heille mukavia & yrittävät lievittää heidän suruja sekä kipuja. Olen tyytyväinen niihin kokemuksiin mitä olen saanut kokea koska muuten en uskaltaisi enkä osaisi elää tätä elämää. Elämä on vaikeaa välillä, mutta vielä tulee se palkittu parempi elämänkohta kun asiat luistaa eikä ole huolia. En tiedä saako tästä tekstistä minun ajatuksestani kiinni, pääasia on se että saan kirjoittaa tänne blogiin mitä ajatuksia päässäni pyörii. Ehkä jätän tämän näin, näin on ihan hyvä.
Kello 18:33 ensimmäinen lokakuun päivä kirjoitan tätä ajatusmylläkkää mutta taidan julkaista tämän vasta tänään (eli 2.10-14) sillä tahdon lisätä tänne kivoja kuvia tetistäni sun muusta. :)
Tettiä, tettiä, tettiä!
.jpg)
He ovat iäkkäitä ihmisiä, ovat tehneet oman saavutuksensa täällä & taistelleet maanpäällä
kauan. Opin joka päivä uutta kun katson heidän tekemisiään, seuraan heidän vähäisiä askeliaan, heidän puheitaan, kuinka heihin sattuu kun heillä on joku paikka kipeä.
Vaikka sorrun jokunen päivä miettimään elämää & sen huonoja puolia niin muistan ne kokemukset tetissä, kun nyt olen ollut kahdessa paikassa missä on vanhuksia niin muistelen että heidän hyvät hetkensä on mennyt, minun ei. Olen vielä nuori tyttö tässä maailmassa, eikä minun tarvitsisi kauheasti murehtia elämästä, ainakaan kovin kauan. Se on ihan ymmärrettävää että joskus voi tulla huonoja päiviä & lankeaa ajattelemaan negaiivisesti mutta onko se sen arvoista? Nuo kokemukset kun olen ollut vanhoja ihmisiä hoitamassa niin näen heidän kasvoiltaan iäkkään ihon, kipua & toisaalta ilon pilkkeitä kun hoitajat puhuvat heille mukavia & yrittävät lievittää heidän suruja sekä kipuja. Olen tyytyväinen niihin kokemuksiin mitä olen saanut kokea koska muuten en uskaltaisi enkä osaisi elää tätä elämää. Elämä on vaikeaa välillä, mutta vielä tulee se palkittu parempi elämänkohta kun asiat luistaa eikä ole huolia. En tiedä saako tästä tekstistä minun ajatuksestani kiinni, pääasia on se että saan kirjoittaa tänne blogiin mitä ajatuksia päässäni pyörii. Ehkä jätän tämän näin, näin on ihan hyvä.
Kello 18:33 ensimmäinen lokakuun päivä kirjoitan tätä ajatusmylläkkää mutta taidan julkaista tämän vasta tänään (eli 2.10-14) sillä tahdon lisätä tänne kivoja kuvia tetistäni sun muusta. :)
-Tuija
